Elämä jatkuu tappion jälkeen!

30.03.2013

Tässä on pitkä pätkä vierähtänyt edellisestä päivityksestä, ja paljon on ehtinyt sillä välillä tapahtua.


Tunsin olevani elämäni kunnossa..

Tappio tuli Michael Chiesaa vastaan helmikuun 23. päivä. Matsiin alkaessa tunsin olevani huippukondiksessa ja vastustajaani parempi ottelija. Olin kehittynyt taas muutaman harppauksen ja tiesin että Maikin ainoat mahikset voittoon oli kiivetä mun selkään ja kaivaa signature-kuristus kohdilleen. Suunnitelma oli hiottu huolella ja sen kurinalainen noudattaminen olisi tuonut varmasti voiton matsista. Eka erässä kaikki meni suunnitelmien mukaan, vaikka en päässytkään luomaan riittävästi painetta pystyottelussa, jotta Maikki joutuisi ahtaalle ja pääsisin toteuttamaan pystyosaamistani tehokkaammin.

Kuitenkin tunsin toiseen erään lähdettäessä että palapeli alkaa ratketa ja meikäläinen tulisi määräämään tahdin. Keskeytysvoitto lyönneillä tuntui olevan omissa käsissä. Jotain meni kuitenkin pahasti pieleen, kun ajauduttiin jälleen kerran painitilanteeseen häkkiä vasten. Tunsin olevani vahvempi ja parempi myös painissa, mutta se plääni oli välttää turhia riskejä ja irroittautua takaisin pystyotteluun päättäväisesti, eikä jäädä nojailemaan ristivyöhön. Fokus herpaantui vain hetkeksi ja jäin “chillaamaan” ristivyöhön, jolloin Maikki pääsi toteuttamaan omia juoniaan.

Hetken huolimattomuus ja siitä seurannut – jälkeenpäin niin typerä – tekniikkavirhe, jossa jätin underhookin löysäksi, mahdollisti Maikin hyökkäyksen ja luikertelun mun selkään. Maikin selkäkontrolli osoittautui jäätävän tiukaksi, enkä päässyt siitä irti, vaan lyhyen taistelun jälkeen käsi luiskahti kaulalle ja kiristyi hetkessä, niin ettei mulle jäänyt muita vaihtoehtoja kuin taputtaa tai vaipua unten maille.

Virheitä sattuu kaikille, mutta tämä virhe tapahtui aivan väärässä paikassa ja väärään aikaan. Lopulta se tuli niinki kalliiksi, että menetin sen seurauksena mun UFC-sopimuksen ja ottelut kyseisen lafkan leivissä on tältä erää taputeltu. Sitä on melkosen vaikea sanoin kuvailla, miten paljon söi miestä! Tuntui kuin unelma, jota tavoittelen ja sen myötä koko mies meni pirstaleiksi, tämän kompuroinnin seurauksena. Oli aika mennä itteensä, kerätä levällään olevat palikat, ja aloittaa uudelleen rakennus. Roomaa ei rakennettu päivässä, eikä tämäkään urakka valmistuisi ihan hetkessä..

Tajusin hyvinki pian, että elämä jatkuu, kun aurinko teki nousuaan taas horisontin takaa seuraavana päivänä. Oli aika nousta ylös ja jatkaa eteenpäin, ottaa opiksi virheistään ja kääntää uusi sivu elämän kirjassa. “It’s not about how hard you hit, It’s about how hard you can get hit and keep moving forward…” – kertaili Rocky Balboa jossakin elämän filosofiaansa. Näin se vaan on, elämä potkii välillä meitä kaikkia päähän syystä tai toisesta. Ei auta jäädä tuleen makaamaan, turvautua selityksiin ja tekosyihin.. Tappio on nyt pureskeltu ja vaikka se ei mihinkään katoa, niin se on menneisyyttä. Elämää eletään taas tässä ja nyt, katse suunnattuna eteenpäin, kohti valoisampaa tulevaisuutta.

Matsin jälkeen oli aika vaihtaa hetkeks vapaalle, antaa kehon ja mielen palautua. Vietettiin muutama päivä hyvässä seurassa Losissa, biitsillä, Grillibileissä, NHL matsissa… Lensin sitten takaisin Floridaan, missä lomailu ja sulattelu sai jatkua vielä muutaman päivän. Aktiviteeteista ja auringosta ei onneksi ollu pulaa…tämän seurauksena nälkä ja halu kehittyä vielä paremmaksi alkoi pian taas kumpuamaan mielen syövereistä, oli siis aika palata sorvin äärelle, takaisin American top teamin treeneihin. Harjoittelu hyvässä seurassa, itsensä ja treenikavereiden rankaisu;), onnistumisista nauttiminen ja vapaaottelun kautta elämänilon uudelleen löytäminen osoittautuivat parhaaksi lääkkeeksi tuskaan, jonka oli nyt aika väistyä.

Nyt puhaltaa taas uudet tuulet, vaikkakin laji ja ammatti on edelleen sama. Mä oon päättänyt jatkaa valitsemallani polulla, ja raivata tieni takaisin tästä kuopasta kohti huippua! Vielä pari viikkoa ollaan jorpakon takana Floridassa, sen jälkeen on edessä paluu Suomeen, ja ottelemaan Cagessa 11.5. Tervetuloa kannustamaan ja nauttimaan kaikkien aikojen Suomi-vaparista! Ilta on täyteen buukattu kotimaisia huippuja. Matsiin valmistautuminen on jo hyvässä vauhdissa. Vaikka vastustajasta ei ole tietoa, niin eiköhän sillä tule olemaan taas 2 jalkaa, 2 kättä ja yksi pää. Missiona on palata voittojen tielle ja puolustaa Cage-titteliä tyylillä!

Loppuun haluan vielä nostaa hatun päästäni ja kumartaa syvään kiitokseksi kaikille, jotka ovat mua auttaneet ja tukeneet, eläneet hengessä mukana, ja pettyneet suunnattomasti tappion hetkellä. Kiitos ja anteeksi! On ollu ihan mieletön tunne tajuta vähitellen, miten monia meikäläisen toilailut on liikuttanut, ja millaisen ennen näkemättömän vapari-buumin mun matsi sai hetkellisesti Suomessa aikaan. Mä uskon, että tää on vasta alkua ja paras on viellä edessä päin!